Puhelimessa

Että mua nyppii joidenkin ihmisten puhelinkäyttäytyminen. Ei ole mitään ärsyttävämpää kuin että henkilö x lähettää tekstiviestin, jonka lukee heti ja päättääkin naputtamisen sijaan soittaa, mutta henkilö x ei vastaa. Vielä raivostuttavampaa on, jos henkilö x yrittää soittaa ja itse ei ihan ehdi vastaamaan, joten soitettuaan heti takaisin henkilö x ei vastaa. Siis wtf, juurihan sillä oli puhelin kädessä! Rinnastettavissa kun itse soittaa henkilölle x , mutta puhelin tuuttaa varattua, ja intensiivisen pommituksen jälkeen, kun linja vihdoin on vapaa, ei henkilö vastaa. WTF?! Ja vielä eräs äärimmäisen ärsyttävä tapa on, kun soittaa henkilölle x, joka vastaa, mutta keskustelun edetessä huomaa puhuvansa lähestulkoon itsekseen, koska henkilö x keskittyy lapsiin/ telkkarin tuijottamiseen/ puolisoon/lemmikkiin/harrastukseen tai kaikkeen edellä mainittuun yhtäaikaa. Siis eikö siihen puheluun voi olla sitten vastaamatta, jos ei kerran kiinnosta/ole aikaa puhua kenenkään kanssa? Tai voisi edes vaivautua sanomaan, että sori, mulla on nyt vähän paha paikka, soitellaan myöhemmin.  Kävi nimittäin juuri äsken noin, ja kun fiilikset ovat jo valmiiksi paskat ja kaipaisi kuuntelevaa korvaa niin vielä mitä. Lopputuloksena entistä paskemmat fiilikset.

Yllättävää kyllä, lopullisena lohduttajana toimi Tyyppi, joka näillä näkymin meinasi olla viikonlopun selvin päin. Vähän skeptinen kyllä olen, mutta muutettuamme erillemme (puoli vuotta sitten) on hän muutamia kertoja ihan oikeasti ollutkin. Tai siis niin selvä kuin alkoholisti, joka ei ole lopettanut juomistaan vaan "vähentänyt",  voi olla. Ihan tipatonta viikonloppua Tyypillä tuskin olen koskaan nähnytkään, en ainakaan muista sellaista. Epäilen nyt selvän viikonlopun syyksi viime viikkoista kolmen-neljän päivän superputkea, josta hän varmaan kärsii edelleen. Vaikka nyt hän on taas tajunnut, että haluaa lopettaa (eiku sori, vähentää) juomisen, että hän rakastaa minua valtavasti eikä halua menettää minua, että hänen käytöksensä oli tyhmää jne. Harmi vain, että kyseiset tarinat olen kuullut tsiljoooonia kertoja enkä ole uskonut niihin aikoihin. Nyt vielä vähemmän. Olenkin ollut koko viikon suuttunut (normaalisti lepyn hetkessä), enkä ole hänen lämmittelyilleen lämmennyt, sillä itse olen kärsinyt kovista fyysisistä kivuista lähes kaksi kuukautta. Olisin oikeasti tarvinnut häntä viikko sitten, mutta Tyypille oli tärkeämpää kaljan kittaaminen kaverin luona.  Saas nähdä mitä viikonloppu tuo tullessaan. Lisää henkisiä ja/tai fyysisiä kipuja vai peräti viikonlopun, jolloin suunnitelmat pitäisivät.

Ai niin, ja Tyypin käyttäytyminen puhelimessa. No senhän nyt arvaa. Selvin päin soitetaan nopeita asiapuheluita ja kännipuhelinkäyttäytymisestä saakin kokonaan oman kirjoituksensa.

Oheinen artisti ärsyttää mua suunnattomasti ja siksi seuraava biisi sopiikin kaikin puolin tähän loppuun. Kuin kirsikkana kakun päällä, jostain kieroutuneesta ja itselle epäselvästä syystä minä lisäksi tykkään kyseisestä biisistä ja videosta. Hyvää, kivaa ja aurinkoista viikonloppua! :) (wou, mistä toi hymiö tuohon tuli?!)


Varoitus: tämä renkutus jää soimaan päähän!