Baarikärpänen vs. urheiluhullu

Erään  postauksen kommentoija päätyi blogiini sanoilla alkoholismi ja laihduttaminen (wtf?). Laihdutusblogi tämä ei siis ole. Minulla ei varsinaisesti ole tarvetta laihduttaa, joten mitään laihdutusvinkkejä täältä ei tule löytymään, valitettavasti. Tietysti  olisi mukava, jos toi raskausvatsalta näyttävä pömppö mahastani katoaisi, mutta ylimääräistä painoa minulla ei ole. Ja sehän nyt on sanomattakin selvä, että käyn henkien taistoa selluliittia vastaan, joten jos joku tietää miten sen saa jaloista (ja käsistä!!!) pois niin kaikki vinkit ovat erittäin tervetulleita! Rasvaimuun en kuitenkaan suostu :) Olen erittäin ansioitunut selluliitin huomaamisessa. On kyllä lohduttavaa nähdä muokkaamattomista kuvist,a että kuinka monella julkkiksella selluliittia on jaloissa.

Tästä sitten näppärän aasinsillan rakentaneena voinkin puhua siitä mikä minulle oli joskus tärkeää eli urheilu. Olen koko pienen ikäni harrastanut liikuntaa ja urheilua, lukion jälkeen vähän epässäännöllisemmin mutta kuitenkin. Kunnes tapasin Tyypin. Unohdin itseni ja omat harrastukseni kokonaan. Ei ollut energiaa ja voimia enää siihen. Vaikka sitä periaatteessa juuri saa siitä. Ja olisivatko asiat menneet toisin jos oisin vain pitänyt oman pääni ja harrastanut jotain? En tiedä. Joka paikassa luki, että älä mahdollista alkoholistin juomista. No, jos olisin lähtenyt omille harrastuksilleni jne, niin kotona olisi odottanut humalainen Tyyppi. Varsinkin viikonloppuisin. Joten kaikki omat menot vain jotenkin unohtuivat. Baarikärpänen oli puraissut Urheiluhullua.

Nyt olen kuitenkin alkanut tekemään niitä asioita, joista itse pidän. Urheilen lähestulkoon päivittäin. En ota siitä mitään stressiä, jos päivän urheilut jäävätkin välistä. Teen sitä vain omaksi ilokseni ja jotta kunto pysyisi vähän parempana. Kyllä on ollut paljon virkeämpi mieli! Ja kun minulla ei oikein muutakaan tekemistä ole, niin miksen sitten urheilisi. Etenkin jos jokin asia ottaa kovasti päähän, niin yksi kunnon juoksu- tai uintilenkki kummasti tyhjää pään. Siinä ei tule oikeasti ajateltua mitään ja saa adrenaliinit purettua.  

Tämä viikko on ollut todella hyvä. Olen saanut yllättävältä taholta uuden ystävän, jonka kanssa olemme keskustelleet joka ilta. Hänelläkin on ollut alkoholistimies joskus, joten hän myös tietää mitä käyn juuri tällä hetkellä läpi. Ja myös hän on juuri eronnut, tosin ei siitä alkkiksesta. On ollut ihanaa purkaa sydäntään jollekin, joka tietää ja joka osaa kannustaa juuri oikein. Tuntuu kuin minulla olisi salasuhde :) Kukaan ei tiedä kuinka hyvin olemme lähentyneet. Olemme siis työtovereita. Minulla ei siis ole ollut aikaa murehtia Tyyppiä. Tosiaan, en ole edes nähnyt häntä pariin viikkoon. On ollut tosi ihanaapuuhastella ja olla yksin  ajatusten kanssa. Tai työtoverin :)

Tyypillä muuten on loma ja soitin hänelle eräs päivä eräästä tärkeästä ja kiireellisestä asiasta. Hän ei vastannut. Ajattelin että no niin, siellä se on kännissä kuin käki. Hän soitti myöhemmin takaisin, oli ollut kalassa. Eikä ollut juonut mitään!! Ja sen kuuli äänestäkin. Olin niin onnellinen hänen puolestaan. En tiedä kuinka tiuhaan hän on tässä tintannut, mutta oli mukava kuulla, kun hän oli selvinpäin. En tietenkään ala kuvittelemaan tässä mitään, olen vain hyvilläni, että hänen koko lomansa ei ole mennyt kännissä.

Itse asiassa, itsellä saattaa olla pientä ihastuksen poikasta... En kyllä usko että siitä mitään tulee ja muutoinkin, mutta onpahan päivisin jotain kivaa ajateltavaa. Se vie eteenpäin ja oma olo on mukava ja ehkä jopa hiukan onnellinenkin.