sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Ihan normaalia

En ole Tyypistä kuullut mitään eilisen jälkeen. No, ei kai häntä siitä voi syyttääkään.Yhteinen ystävämme tiesi kertoa, kun oli eilen käynyt moikkaamassa Tyyppiä, että Tyyppi oli aivan nakit silmillä. Jo niin kännissä, että itsekin tiesi olevansa todella kännissä. Silloin se on kännissä. Nyt en osaa kuitenkaan olla huolissani, tiedän että Tyyppi mitä todennäköisemmin makaa kotonaan. Kunhan vain pistäisi ne perkeleen puhelimet päälle, koska olisi oikeasti asiaa, muutakin kuin se eilinen. Toisaalta olen kyllä niin ansainnut tämän. Mutta miksi en itse osaa käyttäytyä samoin? Yhtä kylmäkiskoisesti.

Juttelin kyllä tuon paljastuspuhelun jälkeen hänen kanssaan (mutta en kyseisestä asiasta) ja hän vaikutti, no normaalilta. Ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. En tiedä pitäisiköä itse käyttäytyä samoin, niin hän aina reissujensa jälkeen tekee. Kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Että on ihan normaalia hävitä kaljottelemaan päiväksi ja olla ilmoittelematta. On ihan normaalia käydä panemassa jonkun muun kanssa.

Normaalin käsite on minulle täyttä hepreaa. En enää tiedä mikä on normaalia. Mikä on normaali määrä juoda alkoholia? Itse olen tullut siitä todella vainoharhaiseksi ja kriittiseksi. Mitä enemmän Tyyppi joi/juo, sitä enemmän minä vähennän omaa juomistani. Tuntuu, että arvostelen muidenkin juomista. Eihän se nyt normaalia ole kiskoa siksteriä perjantai- ja lauantai-iltana. Vaikka itse asiassa on. Tai ei ainakaan täytä miehillä suurkulutuksen rajaa, jonka tiedän tasan tarkkaan: 24 keskikaljaa (0,33 l) viikossa. Kuulostaa paljolta, mutta kun laskee jokailtaiset tissuttelut ja viikonloppukännit niin ihan heittämällä hujahtaa yli. 

Pakotin vielä yhdessä asuessamme Tyyppiä pitämään alkoholipäiväkirjaa parin viikon ajan. Vai olisiko ollut peräti kuukauden. Se oli jääkaapin ovessa ja siihen merkittiin jokainen annos tukkimiehen kirjanpidolla. Kai se jonkin verran hätkähdytti Tyypin juomatottumuksia. Tuli sinne niitäkin päiviä kun hän ei juonut yhtään. Ei halunnut merkintää. Salaa hän ei voinut juoda, koska minusta on tullut mestari analysoimaan hänen ääntään, puheitaan, silmien liikkeitä ja liikkeitä noin yleensäkin. Tunnistan kilometrien päästä milloin hän on ottanut tipankin. Yleensä pystyn suurin piirtein jopa määrittelemään paljonko hän on juonut ja onko hän juonut lisäksi jotain väkevämpää kuin olutta.

Minusta on kouliutunut myös mestari alkoholistien tunnistamisessa. Työskentelen miesvaltaisella alalla ja voin jo yhdestä vilkaisusta päätellä maistuuko jannulle kuppi muutoinkin kuin saunakaljan merkityksessä. No en tietenkään aina, mutta useimmiten. Kaiken kukkuraksi nuo kyseiset jannut tuntuvat aina kiinnostuvan minusta. Mikä alkkismangeetti minä olen? Näytänkö siltä, että hoivaan kaikkia maailman juoppoja? Kun lapsiakaan ei ole (thank god to that). Sitten ne urpot vielä kohtuuttoman sinnikkäästi yrittävät, vaikka tietävät että seurustelen. Ja olen heille sata kertaa rautalangasta vääntänyt, että ei kyllä muutoinkaan kiinnosta, vaikka olisi viimeinen mies maan päällä. Yksi alkoholisti riittää, kiitos. Seuraavaksi varmaan täytyy sanoa, että kuule, luuletko että vaihdan vielä alkoholisoitunempaan kuin mitä mulla jo on (ollut)?!  Että siinä ei ole ollut riittävästi haastetta?

No, nyt olen sitten vain istua jököttänyt koko viikonlopun ja surffailut pitkin ja poikin blogeja. Eilen en edes syönyt mitään (terve keino laihduttaa juu). Ja menin nukkumaankin vasta kolmelta yöllä. Tänään olen onneksi jopa kauppaan asti raahautunut ja vähän yrittänyt puuhastella jotain. Turhautuminen on aina parasta purkaa siivoamiseen. Tulee sellainen olo, että putsaa kaiken paskan päästään pois eikä tarvitse ajatella koko ajan toisen kisakuntoa. Ja mitä pintyyneempi lika, niin sen parempi, voi raivokkaammin jynssätä.  Mulla onkin viime aikoina ollut poikkeuksellisen siistiä... Tyypin asuessa en paljon viitsinyt siivota, koska en halunnut hänen jälkiään putsailla. Että se vois muka aina tulla puhtaaseen kotiin ja mä siivoaisin sen ongelman pois. Ja siitähän ne suurimmat riidat synytivätkin, kumpi tekee ja minkä verran. Nyt on ihanaa olla vastuussa vain omista sotkuista. Ei enää tyhjät pullokassitkaan valtaa koko kämppää.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Moro. Päädyin blogiisi kun käytin hakusanoja alkoholismi ja laihdutus. Hyvä että olet ottanut ohjat omiin käsiin ja keskityt siihen mikä on itselle hyvää. Tein tällaisen korjausliikkeen itse noin 4 kk sitten.

Läheinen kirjoitti...

Laihdutus, hyvin mielenkiintoista. Olen vain kerran maininnut sanan laihduttaa ja juuri tässä nimenomaisessa tekstissä ja itse asiassa mä en edes laihduta :D

No, vinkkinä kaikille: syömättömyys on hyvä laihdutuskeino, mutta ei terveellinen. Sitä paitsi, siinä tulee auttamatta hitonmoinen nälkä jossain vaiheessa ja sitten sitä ahmii kaksin käsin... ei hyvä siis. Ja nälkäsenä mä ainakin olen helvetin kiukkuinen, parempi siis syödä :)