Olen siivonnut koko päivän. Kaikki raajani huutavat hoosiannaa ja haluaisin vain lysähtää sohvalle ja ottaa siiderin. Mutta minulla on vielä tekemistä vaikka kuinka. Nyt jos jätän homman kesken, tiedän että jatkan sitä joskus viikkojen päästä.
Päässäni on pyörinyt laulu "Siivoon pois sut mun päästä, siivoon pois sut mun sydämestä..." (Ufo Mustonen, Siivoon pois). Olen kasannut Tyypin löytyneitä kamoja yhteen kekoon, niitä on vieläkin yllättävän paljon. Minulla on hirveä ikävä häntä. Epätoivoissani jopa pyysin, että jos hän haluaisi tulla käymään, auttamaan. Hän ei ehtinyt, oli töissä. En tiedä oliko kiire todellinen vai keksitty, luultavasti hän puhui totta. Ainakin töissä hän oli, mutta minulle tuli outo tunne. Ei sellainen, että hän lähtee juomaan (kukaan hänen kavereistaan ei ole kaupungissa) (vaikka kyllä hän sitä kaljaa kuitenkin kittaa vaikka yksin), vaan että hänellä olisi jotain meneillään. En tiedä miksi. Hän on tuntunut niin hyväntuuliselta ja etäiseltä, kohteliaalta. Kiittänyt minua pitkästä aikaa jostain asiasta, jonka olen hänen vuokseen tehnyt. Se on outoa, hän kun ei kummoisemmin ole minua aiemmin kiittänyt.
Ja tässä minä sitten oikein taas säälin itseäni perjantai-iltana kun olen niin yksin. Ehkä se on vain hyvä, että Tyyppi on tarpeeksi vahva pysymään poissa kuvioista, itse kun en sitä ole. On vain pakko opetella tekemään asioita itse. Mutta olisi se kiva, jos joku joskus tulisi nuo hyllyt poraamaan. Ei sillä ettenkö itsekin osaisi/kykenisi, mutta Tyypiltä nuo asiat kävi niin paljon näppärämmin (silloin siis kun hommaan ryhtyi tarpeeksi siitä nalkutettua). Minun täytyy vain ajatella, että hän kuitenkin vetäisi muutaman oluen liikaa ja sitten ei olisi kellään kivaa.
2 kommenttia:
Sun tunnetilat ja ajatukset ovat ihmeen paljon samanlaisia kuin minulla. Ymmärrän sinua.
Mukava tietää, että kanssasisaria on jossain. Niin kummalliselta kuin se kuulostaakin niin tuntuu, että tunteet ovat tuolloin helpompi kestää, ihan kuin saisia tukea joltain :)
Lähetä kommentti