Unelmieni mies

Työpaikan alkkis on palannut lomalta. Sama heppu, joka on piirittänyt minua tasaisen epäsäännöllisesti jo yli vuoden. Sama heppu, kenelle olen jo sen sataa kertaa sanonut enemmän ja vähemmän suoraan, että ei kiitos.  Luulen, että viime kerta ehkä meni sille jakeluun. Kunnes menin ja vesitin senkin. 

Mitä teen kun näen kyseisen henkilön töissä vastaan saapastelemassa, luullen hänen olevan lomalla? Hämmästyksestä sekaisin saan soperrettua ääni pingottuneena ja epänormaalin kimeänä kysymyksen, että Wtf, etkö sä olekaan lomalla?!, haukkoen samalla ilmaa.  Heppu tuijottaa minua hetken kummissaan ja vastaa kysymykseen ei-niin-yllättävästi kieltävästi. Ei kun hän varmaan huvikseen aamukasilta keittelee siellä kahvia, urpo. 

Se minkä vuoksi minulla meni pasmat aivan sekaisin johtui siitä, että olin laskeskellut saavani olla hänestä erossa ainakin viisi viikkoa. Tarkennettakoon vielä ettei kenellekään jää mitäänn epäselvyyttä, että ei siis suinkaan siitä, että olisin ollut hurmiosta sekaisin. Pitänee hieman kertoa jannusta, jotta tiedätte millaisesta Uroosta on kyse. 

Ensinnäkin, sokeakin näkee (tai ainakin haistaa), että hän juo. Paljon. Koska hänellä ikää ei kuitenkaan ole vielä neljääkymmentä, ei hänen ihonsa ole couperoitunut, mutta muutoin se helottaa kivan punakkaana ja hikisenä. Kuin varoittava huutomerkki konsanaan. Hänen hampaansa, noh, niin. Miksi minulla on sellainen mielikuva, että ne ovat huonot, vaikka ne eivät välttämättä ole. En voi myöskään olla kuulematta hänen höyhenenkeveitä askeliaan, kun hän lähestyy, sillä samalla hän  niin ihanasti vetää räkää kurkustaan ja käy sylkemässä sen läheiseen lavuaariin. (Uskomatonta sinänsä, että hän miehille harvinaiseen tapaan osaa tehdä kaksi asiaa yhtä aikaa!) Lisäksi hänen juttunsa ovat niin rasvaiset kuin duunarilla nyt vain voi olla. Tai vielä enemmän jos mahdollista. Uroolta löytyy myös massaa (huom. ei massii) ja hänen epäonnekseen en puhu nyt lihaksista. Ja lapset, ne ovat hänen mielestään Saatanan ruumiillistuma. Vaikka nyt en itsekään omista lapsista haaveile, on sisareni lapset minulle maailman tärkeimmät, joita ilman elämäni olisi todella ankeaa.

Olin juuri kertonut hänestä (ja lomaltapaluuepisodista) uudelle kollegalleni, kun Uros saapastelee siihen, ja kuin pisteenä iin päälle hän räkimisen päälle röyhtäisee kuuluvasti (kuten aina). M-mmmm, siinä vaiheessa kollegani sai pidellä minusta tiukasti kiinni, etten vain olisi kapsahtanut Uroon kaulaan ja kosinut häntä. 
 

Kauhuissani odotan Uroksen seuraava siirtoa. Toivottavasti hän on tyypillinen mies eikä sen kummemmin vatvo sanomisiani, jotta saan jatkossakin olla rauhassa. Toinen vaihtoehto on, että hän vatvoo sanomisiani, ja sillä olettamuksella ettei ole vieläkään päässyt yli, olen sytyttänyt hänessä tahtomattani jonkinlaisen toivonkipinän. Way to go girl! No, onhan se hyvä tietää, että vaihtoehtoja on, jos Tyypin kanssa kaikki menee ihan perseelleen (ei olla puhuttu päiviin, tuskin koskaan on näin pitkää täyshiljaisuutta ollut välissä). Ja mistäs sitä tietää, voihan Uros olla oikein herttainen ja huomioonottava siviilissä. Ainakin hän omien sanojensa mukaan on seksitaidoissa Jumalan lahja naiselle. Se jos mikä kertoo jo kaiken Uroksesta. 


P.S Jos joku kuitenkin syttyi ja kiinnostui hänestä, voin tietysti toimia Amorin lähettiläänä.