Viime aikoina olen havahtunut huomamaan, miten Tyypin alkoholismi on vaikuttanut minuun ja ihmissuhteisiini. Etenkin olen tätä asiaa pohtinut tässä yksinään ollessani. Inhoan sitä, miten Tyyppi saa minut kimpaantumaan nollasta sataan sekunnissa. Miten paljon hän vaikuttaa minuun ja omaan mielialaani.
Jos Tyypin kanssa meni hyvin, olen ollut ihan normaali. Tai ainakin suht normaali. Parina hetkenä olen jopa tuntenut olevani onnellinen. Tosin sitä tunnetta ei muutamaa sekuntia pidempään ole kestänyt :D Mutta entäs sitten kun olen riidellyt Tyypin kanssa? Luoja armahtakoon, jos äitini on sattunut soittamaan kyseisellä hetkellä. Olen vain tiuskinut hänelle eikä ole huvittanut puhua. Olenkin lopettanut puhelun hyvin nopeasti vedoten johonkin meneillä olevaan askareeseen. Äidille on niin helppo suuttua. Olenkin tästä kirjoittanut aiemmin.
Entäs ystävät? Toisinaan ärsyttää puhua ystäville Tyypistä mitään, koska
heillä on jo oma tietty mielipide, joka ei perustu mihinkään
omakohtaiseen kokemukseen. Eli mielipide voi toisinaan olla hyvinkin naiivi.
Tekisi mieli välillä pamauttaa heille, että no kokeilepa edes tavallista
seurustelua, saati sitten alkoholistin kanssa, ja tule sen jälkeen neuvomaan, että minun tulisi tehdä niin ja näin. Se saa minut jopa kääntymään Tyypin
puolelle. Riittäisi että he joskus vain kuuntelisivat ja pitäisivät mölyt
mahassaan, hymähtäisivät vain jutuilleni. Kuten ystäväni, josta kirjoitinkin edellisessä postauksessa.
Se on toisinaan todella raskasta. Sitten vain töksäyttelen
ystävilleni, en puhu heille enää mitään ja he ihmettelevät koko kuviota,
töksäyttelen, en puhu, ihmetys jne.. Oravanpyörä. Mutta en vain enää näe asioita
niin yksinkertaisina kuin he. Ja se on niiiin helppo arvostella, jos itse ei
koe samaa. Tietenkin syyllistyn arvosteluun itsekin, eiköhän meistä jokainen. Jokaisen elämä vain kulkee erilaisia polkuja pitkin, kuitenkin.
Helpompaa ystäville olisi tietysti puhua ja perustella
elämäänsä, jos koko kuvio olisi itsellekin selvä. Toisaalta, nyt kuvio on itselleni selvä, mutta haluan tässä pohdiskella ensin itsekseni ja käydä asiat päässäni läpi ennen kuin olen niistä valmis puhumaan kenellekään naamatusten. Pelkään heidän sanovan ne kuluneet kliseet: no hyvä, että pääsit siitäkin eroon/tulit järkiisi/pidä tuo vihasi/löydät parempaa/plaplaplaa... Voinhan tietysti tavata ystäviäni puhumatta heille asiasta mitään. Harvalle edes olen kertonut, että kuinka tiiviisti oikeasti olemme Tyypin kanssa pitäneet yhtä tämän kevään, juuri tämän vuoksi.
Mutta sen olen huomannut, että olen todella vihainen. Tai siis suutun helposti. Jos olen suuttunut Tyypille, saa joku muu syytön siitä aina kärsiä, kuten juuri edellä mainitsemani ystävät, perhe tai jopa koirani. En jaksaisi enää olla vihainen kaikesta, en jaksaisi olla negatiivinen. Tyyppikin aina sanoi/sanoo, että valitan joka asiasta. No eräs viisas tuttavani on sanonut, että kukaan ei synny valittajaksi. Pinna palaa helposti, etenkin Tyypin tekemisistä johtuen. Nyt huomaan, että pinnani alkaa käryämään, jos joku asia ei ole mennyt niin kuin olisi pitänyt. Onneksi olen tiedostanut tämän asian, voin alkaa opettelemaan siitä pois. Pitää hengittää syvään ja laskea kymmeneen. Fiksu neuvo.
Nyt kun en Tyypille mitään itsestäni ilmoittele, niin ne negatiiviset tunteetkin tulevat ja menevät. Suutahdan hetkeksi mutta vain itsekseni. Kukaan ei ole kuulemassa valitustani. Jää ne turhat valitukset pikkuhiljaa pois. Ehkä sitten joku päivä voin olla oma vanha hiukan positiivinen itseni ilman katkeruutta. On helpompi olla, kun olen hyväksynyt sen että Tyypillä on ongelma ja en voi sille mitään. Se kuuluu ongelman luonteeseen. Enkä saa vuosiani takaisin, mutta minulla on aina ollut mahdollisuus lähteä, itse olen näin valinnut. Kai minun on vain niin vaikea radikaalisti irrottautua, olen tarvinnut aikaa, ja paljon. Henkistä valmistautumista. Minusta tuntuu nyt siltä, että olen ollut niin vihainen, etten enää jaksa olla. Olen vain väsynyt olemaan vihainen. Toisinaan viha on hyväksi, ärsyyntyminen saa aikaan muutoksen ja viha vie sitä eteenpäin, mutta ei kaikesta tarvitse suuttua. Ihmiset tekevät virheitä. Nähty on :D.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti