Ypöyksin

Kun perjantaista pääsin, niin loppuviikonloppu onkin ollut huomattavasti siedettävämpää kestää. Tuossa blogin historiaa nopeasti silmäillessäni huomasin, että taitaapa siitä olla pari kuukautta aikaa (ainakin) kun Tyypin kanssa on perjantaita vietetty yhdessä, kotona, selvin päin (tai siis hän tietenkin tissutellen). Hmmm, pistää miettimään että mitä se todellakin kertoo koko kuviosta. 

Eilen hän soitti minulle. Oli hetkisen yksin. Hmmm, pistää miettimään mitä se kertoo Tyypistä. Ei voi olla viikonloppuna hetkeäkään yksin, etenkään kun on juonut. Koska eilen hän oli juonut. Tosin perjantainahan en kuullut hänestä mitään, ehkä ei ollut hetkeäkään yksin :D Siihen en kuitenkaan usko etteikö silloin muka olisi juonut.

Joka tapauksessa, soitin Tyypille sitten tänään. Olin hieman huolissani, koska tiesin hänen olleen saaristossa yötä ja yöllä oli hirmuinen ukonilma. No mitäs hänelle, selvästikin uudessa nosteessa... Ei siis mitään hätää. Myöhemmin tässä päivällä soitettuani uudestaan hänen äänensä sammalsi vielä enemmän. (On siis nyt lomalla.) Ei tullut ikävä ei. Hieman säälittää Tyypin ystävän avokin puolesta, Tyyppi kun on hyvän ystävänsä (joka on myös lomalla) saanut juomaan ja ovat ystävän luona. Ei ole varmaan kovin tyytyväinen avokki siellä päässä. Hän varmaan vihaa Tyyppiä, samalla tavoin kun minä vihaan niitä Tyypin kavereita, jotka järestään joka viikonloppu ryypiskelevät jossain ja aina heidän seurassaan Tyyppi ottaa vähän enemmän kuin pari, koska sosiaalinen paine on niin suuri. Tai en tiedä vihaanko enää, heidänpä on valintansa ja aika harvoin on nykyään heidän kanssaan tullut vietettyä aikaa. Heitä on kiva nähdä kerran-pari kesässä, jos itsekin on juhlafiiliksillä. 

No joo. Siis tällä hetkellä ei harmita yhtään, että Tyypistä ei ole sen koommin kuulunut ja en näe häntä, ennemminkin säälittää hänen puolestaan. Arvasinkin että hänen viikonloppunsa menee jotakuinkin näin. Olisi vain kiva tehdä jonkun kanssa asioita yhdessä, olla ulkona jne, mutta minulla on todella vähän ystäviä täällä ja kaikki asuvat niin kaukana tai kaikilla on parisuhde tai mielenkiinnot eivät kohtaa; ystävät haluavat vain ottaa aurinkoa kun itse haluaisin pyöräillä. Ja jotenkin fiilistelypyöräily yksin on vain ankeaa ja ihan paskaa. Täällä on vielä niin ankea pyöräily-ympäristökin. Toivonkin, että alkaisi satamaan vettä, niin henkinen paine mennä ulos ei olisi niin kova. Mistä tuli mieleeni, että luin pari viikkoa sitten sunnuntain hesarista, että kesällä jos on hyvä sää, on se kansallisesti katsoen suorastaan rikollista, jos päivää viettää neljän seinän sisällä. Juttu oli nimeltään "Suomi, sääfanatismin maa" (kirjoittajaa en tiedä), mutta valitettavasti jutun pääsee lukemaan vain hesarin tunnuksilla. Mutta siis julkaistu 15.7.12, kannattaa ehdottomasti lukea jos osuu silmiin. 

Ei kyllä näytä kovin sateiselta ulkona, höh. Kai se on jollain pyykinpesun varjolla jäätävä sisälle, vaikka mieli tekisikin ulos. Onhan kello jo noin paljon ja siellä on niin kuuma ja ja... Onneksi huomenna alkaa työt, niin pääsee taas normaaliin arkielämään kiinni ja näkee ihmisiä.