Aika

Sinne meni Tyypin viimeiset tavarat. Tai no, vielä täällä jotakin riittää, esimerkiksi vaatteita. Uskomatonta miten paljon nytkin sitä kamaa kannettiin, vaikka juuri mitään ei pitänyt enää olla. Kauhulla mietin vain sitten sitä omaa muuttoani, jos sellainen onni minua joskus potkaisee... Tuntuu, että olen koko ajan heittämässä tavaraa roskikseen ja silti sitä roinaa vaan löytyy. Pitäisi opetella luopumaan. Kaikesta. Menneisyydestä, tavaroista, ihmisistä. 

Saimme Tyypin kanssa asiat selvitettyä. Nyt meillä on hyvät välit. Tai siltä minusta ainakin tuntuu, ei ole ahdistunut olo. Tästä on hyvä lähteä sitten uuteen elämään; opiskelut alkavat ensi viikolla ja koko loppuvuonna en paljon muuta ehdi tekemäänkään. Tietty aina löytyy aikaa toiselle, jos niin vain haluaa. Se on ihan paskapuhetta kun ihmiset sanovat, että ei minulla ole aikaa seurustella. Se on vain tekosyy sille, että ei ole ketään potentiaalista kiikarissa. 

Tuntuu, että koko kesä on ollut ihan paska ja keskeneräiset asiat ja kriisit ovat vaivanneet. Eikä ilmojenkaan puolesta ole ollut niin hehkeää. Onneksi nyt viimeisellä lomaviikolla olen saanut yhden jos toisen asian hoidettua, vielä pitäisi muutama homma tehdä. Tosin en ota siitä stressiä jos jää tekemättä, olenhan lomalla. 

Mietin juuri, että jos Tyypillä ei olisi alkoholiongelmaansa, olisimme varmaan erittäin onnelliset yhdessä. Tietenkin välillä olisi kausia kun toisen pärstä ärsyttäisi, mutta Tyyppi on todellinen sielunkumppanini. Alusta asti ajattelin, että viettäisimme loppuelämämme yhdessä eikä ajatus tuntunut ollenkaan vieraalta. Onhan meillä aina ollut vaikeuksia, mutta en ole halunnut luovuttaa helpolla. Kuitenkin on vaikeaa yksin pitää suhdetta yllä ja sittenhän siinä kävi niin kuin kävi. 

Nyt olisi niin helppo uskoa kaikki lupaukset, jotka olen ennenkin kuullut. Mutta eihän sitä kestäisi kuin muutama viikko ja taas oltaisiin samassa pisteessä kuin aikaisemmin, joten parempi vain sitä hokea itselleen. Ei vain pitäisi pitää mitään yhteyttä. Toisaalta tarvitsen itse aikaa sulatella asioita ja henkisesti valmistautua. Siksi tämä eroprosessikin on kestänyt nyt jo vuoden. Pitäisi löytää joku toinen. Toisaalta voinko edes löytää toista kun Tyypin kanssa asiat ovat niin vaiheessa. Että oma alitajunta kuitenkin haroo vastaan, en ole täysillä mukana. 

Eihän näihin auta muu kuin aika. Aika aikansa kutakin. Aika näyttää. Aika parantaa haavat. Sitten kun sen todellinen aika on.