Eipä sitten puhuttukaan tänään. Aluksi olin ihan raivona, koska Tyyppi oli yllättäen sopinut illalle jotain, eli siis käytännössä olisin joutunut keskustelemaan kellon kanssa kilpaa. En kuitenkaan halunnut sellaista, koska hätäpäissään saattaisi joitakin asioita jäädä sanomatta. Oletin tietenkin, että Tyyppi oli sopinut jotain ryyppyreissuja kavereidensa kanssa, ja siksi suutuin hänelle, Tyyppi kun ei suostunut kertomaan mikä se meno oli.
Aikamme Facebookissa tapeltuamme siitä tulisiko asiat ensinnäkin selvittää siinä juuri silloin vai ei, kiukkumme alkoi laantua molemmilta ja päädyimme jopa sovintoon. Sovimme myös uuden tapaamisajankohdan. Tyyppikin lopulta kertoi, että tämäniltainen äkillinen meno oli työhön liittyvää asiaa. No olisiko ollut vain parempi mainita se ensin eikä suututtaa minua? Välillä en vain voi ymmärtää miesten logiikkaa.
Se oli kuitenkin suurta edistystä, että emme lopettaneet keskustelua riitaan. Tuntuu, että nykyään kaikki mitä keskenään juttelemme johtaa viiden minuutin sisällä erimielisyyksiin ja riitaan. Sen vuoksi olen ollut hiljalleen jo hällä väliä -asenteella, että ei enää kiinnosta olla missään tekemisissä. Mutta nyt sitten vain odotellaan, että josko nämä asiat sitten saisi selviteltyä tässä lähiaikoina. Onhan tätä vatvottu jo iäisyys ja uskon, että se olisi molemmille parempi että asiat kerrotaan juuri niin kuin ne ovat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti