Hahahahah, no ei todellakaan. Tulen nimittäin hulluksi. Keskustelin Tyypin kanssa tästä suhteen määrittelystä, että ollako vai eikö olla vai mitä hittoa. En kyllä päässyt asiassa puusta pitemmälle. Ehkä ei pitäisi miettiä asiaa liikaa, antaisi vain ajan kulua ja katsoa sitten.
Itse asiassa tälläkin kertaa se oli Tyyppi, joka keskustelun aloitti, kännissä tietenkin. Ihmettelin, että miten hän oli yhtäkkiä humaltunut niin paljon ja jutteli niitä peruskännijuttujaan "mä rakastan sua niin paljon, mutta en voi koskaan luottaa suhun, ei tästä koskaan tule mitään, parempi ettei olla yhdessä" jne, mutta annoin asian olla sikseen ja ajattelin palata asiaan kunnes hän olisi selvinnyt. Ja palasinkin. Joo, oli löytänyt yhden piilopullon miestä väkevämpää, joka itse asiassa ei koskaan ole piilossa ollutkaan ja siksi olin koko pullon olemassaolonkin jo unohtanut.
Tosin ei hän selvänä alkanut juttujaan pyörtämään. Totesi lopulta vain, että ei sitä voi kyllä tietää että tuleeko tästä mitään vai ei. Niin kuin ei voikaan. Sen tosin unohdin sanoa, että olenpa minäkin muuttunut tässä ja kasvanut. Käsittelen asioita hieman eri tavalla. No, se jos mikä on varma on, että pian alkaa arki. Tämä taianomainen hetki suhteessamme on ohi.
Itseäni vain ärsyttää, kuten hänellekin sanoin, että hän pitää minua tavallaan otteessaan. Olen alkanut taas pääni sisällä unelmoimaan, että ehkä elämämme suunta muuttuu (tai siis Tyypin elämän ja sen myötä minun) ja minulla ei ole ollut pienintäkään mielenkiintoa ketään muuta kohtaan. Ja kuten edellisessä postauksessa kirjoitin, niin en aiokaan vilkuilla ennen kuin meidän juttu on selvä. Ja koska tästä jutusta ei ota hullukaan selvää, roikun Tyypissä kiinni varmasti ainiaan. Ehkä suhteemme on kännissä?
Joka tapauksessa, Tyyppi on ollut nyt mielissään kun en ole valittanut. Ilmaisin kyllä että mistähän lie johtunut, että osaisiko hän millään yhdistää omaa juomattomuuttaan kyseiseen asiaan... Uusi vuosi muuten meni mukavasti, ei tarvinnut silloinkaan valittaa. Ja hän vain on ollut nyt niin uskomaton, tukenut minua todella paljon, koska oma vuotenihan alkoi ihan yhtä paskasti kuin viime vuosi loppui. Perun sanani siitä, että uskon tämän vuoden olevan jotenkin taianomainen ja erilainen. Pah. Samaa paskaa, vuosiluku vain vaihtui.
Ja se jos mikä sitten kirpaisee, kun se arki palaa. Kaikista eniten vituttaa ja kadehdituttaa se, että Facebookin uutisvirtani on tämän viikon aikana täyttynyt kihlaus- ja yllätysnaimisiinmenoilmoituksista. Argh. Itsellä kaikki vaan samaa vanhaa oravanpyörää. Tässä olen nytkin hyvin onnistunut koko viikon välttelemään yhtä pakollista hommaa, joka olisi jo ajat sitten pitänyt hoitaa jaloista pois. Tai itse asiassa kahta. Miksi olen niin saamarin huono aloittamaan mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti