Tabu

Suunnitelmat muuttuu. Pitihän sitä taas viettää mukavaa koti-iltaa, mutta sain hetki sitten viestin, että ei jäänyt kalja yhteen... Mietin että mitä hittoa tässä sitten tekisi. No mitäpä muutakaan kuin kirjoittaa blogia, koska mikään kouluhomma ei juuri nyt innosta. Siitä olen kyllä ylpeä, että oikeasti pystyin pitämään rajat: en halua nähdä häntä kännissä. Vaikka minulla onkin paha mieli ja pettynyt olo, tiedän että vielä pahempi ja pettyneempi oloni olisi, jos hänet näkisin. 

Tyyppi on siis aloittanut vauhdikkaasti tämän vuoden. Ei ole tipattomasta ollut tietoakaan. Samalla hän kuitenkin kamppailee jotenkin ristiriitaisissa tunnetiloissa, koska hän todella haluaisi lopettaa, mutta ei osaa asialle tehdä mitään. Olen ehdottanut hänelle auttavaan puhelimeen soittamista ja ties sun mitä, mutta jotenkin hän varmaan odottaa että minä tekisin asiat hänen puolestaan. Ja niinhän se ei mene. Enää en yksinkertaisesti jaksa. Olen nykyään niin väsynyt, että tällä hetkellä en oikeastaan jaksa edes pettyä. Sitä paitsi, tämän minä arvasin jo aamulla, niin tasan tiesin, että tästä illasta ei tule mitään. Sen vuoksi kaupassakin ostin sitä ruokaa mitä MINÄ halusin syödä tänään. 

Kai se on siinä, että kun olen tunnustanut ongelman lähimmille työkavereilleni, ystävilleni ja perheelleni, olen tavallaan ajatellut että josko se ongelma sillä ratkeaisi. Että en ainakaan piilottele ongelmaa. No, mutta piilottelenpa vain kuitenkin. Senhän todistaa tämä blogikin kun kirjoittelen nimimerkin takana. 

Todellisuudessa en kerro Tyypin juomatottumuksista mitään. Toiset ehkä kuvittelevat, että hän juo enemmän kuin mitä oikeasti juo, ja toiset taas päinvastoin. Muistan aina erään ystäväni kommentin, kun sanoin hänelle jotain että joo, nyt se on reissuillaan kaverinsa kanssa. Ystäväni: "Mutta eikös se ole vähentänyt sitä juomista ja ollut työpäivät juomatta?" No joo, sillähän se alkoholisti paranee, vähentämällä juomista. Ja toinen ystäväni: "No mutta eihän se sit ole paha, jos hän käy kuitenkin töissä." Joo, totta, Tyyppi ei ole silloin alkoholisti, jos käy töissä. 

Juuri tuo naivius ystävissäni suututtaa ja ärsyttää. Ja yleensäkin että alkoholinkäyttö kuitenkin on Suomessa tabu. Työpaikalla juopot ohjataan hoitoon, kun se yleensä on liian myöhäistä. Älä puutu toisten asiohin, ei kuulu sulle. Suljetaan silmät ja vähätellään ongelmaa. Toisilla aloilla se on jopa ihan "normaalia" olla alkoholisti, on joukon poikkeus jos ei ole. Kuten Tyypin töissä tuntuu suurin osa olevan. 

Mielestäni alkoholismista ei yleisestikään keskustella. Iltapäivälehdet kesäisin mainostavat lööpeissään, että nämä juomat sisältävät vähiten kaloreita, joskus ehkä varovaisesti on juttua elokuussa kun jengi palaa lomiltaan, että katkaisuhoitoihin on taas jonoa, on jäänyt lomalaisilla putki pälle. Mutta hei, sellaistahan sattuu. Sama ilmiö on myös huomattavissa tähän aikaan vuodesta: Tipaton tammikuu, vietätkö tipatonta, tipaton loppui. Mutta alkoholismista ei keskustella. Sehän kuuluu tämän kansan perinteisiin. 

Toisinaan harkitsen enemmän ja vähemmän vakavasti, että pitäisikö hakeutua Iholla-ohjelmaan. Jotta keskustelu saataisiin avatuksi koko kansalle eikä sitä käytäisi vain pienen piirin sisällä. Lopulta kuitenkin vain vähättelisin sitä juomista ja piilottelisin asiaa. Aamulla mietin, että miten hienoa olisi jos Tyyppi eläisi hetken minun elämääni ja minä hänen. Hän kävisi minun luennoillani ja tekisi kaikkea mitä joudun viikon mittaan tekemään. Ja minä vain kävisin töissä ja joisin. 

Hitto, ei tässä auta muu kuin elää omaa elämää. Onpa ironista, että radiossa Amy Winehouse laulaa juuri tällä hetkellä Rehab.