Seuraavaa tekstiä olen aloittanut kirjoittamaan parisen kuukautta sitten, ja se voisi lähestulkoon olla kuin eilen kirjoitettu. Tosin, tilanne on ehkä tällä hetkellä enemmän off. Tyyppi halusi taukoa. Todennäköisesti petasi itselleen pääsiäisrillutteluja valmiiksi... Että vihaan näitä pitkiä pyhiä, naapurissakin on tapeltu pariin otteeseen tänään. Mutta Tyypille tapahtui jotain, mitä olen pelännyt aina tapahtuneen ja kyseinen tapahtuma on jollain tavoin käänteentekevä hänen elämässään, emme vain vielä tiedä miten. Itse pelkään pahinta ja se on sitten se tie TODELLA pohjalle. En kyseisestä asiasta nyt jaksa kirjoittaa enempää, vielä kun tapahtumakin on niin tuore. Tässä se teksti:
"Olen paljon käyttänyt (turhaa) energiaa, kun olen yrittänyt pohtia, että miten suhteemme määritellään. Olemmeko yhdessä, on/off-suhteessa, erossa, kavereita, ystäviä. Olen tullut siihen tulokseen, että parempi olla miettimättä koko asiaa, koska kuten mainitsin, niin se on hukkaan heitettyä aikaa. Olemme jotain jossain ulottuvuudessa.
"Olen paljon käyttänyt (turhaa) energiaa, kun olen yrittänyt pohtia, että miten suhteemme määritellään. Olemmeko yhdessä, on/off-suhteessa, erossa, kavereita, ystäviä. Olen tullut siihen tulokseen, että parempi olla miettimättä koko asiaa, koska kuten mainitsin, niin se on hukkaan heitettyä aikaa. Olemme jotain jossain ulottuvuudessa.
Ehkä Tyyppiä pitäisi ajatella ystävänä. Minulla on ollut moniakin todella läheisiä ystävyyssuhteita elämäni aikana, mutta jotenkin ne ovat aina kariutuneet. On tullut uusia ihmisiä tilalle. Oikeastaan minulla on aina yksi todella läheinen ystävä, jonka kanssa olen hyvin tiiviisti tekemisissä, kunnes emme ole enää paljon mitään tekemisissä. Varmaan juuri se liika tiiviys on ajanut ne suhteet telakalle. Hassua, tällä hetkellä minusta tuntuu, että minulla ei ole yhtään sellaista ystävyyssuhdetta. Tietenkin sisareni, mutta se ei ole sama asia. Viihdyn tosin hyvin itseksenikin, minua ei haittaa yhtään viikonloppuisin katsoa telkkaria ja nukkua (ja opiskella). Oikeastaan oikein toivon sitä ja minua ahdistaa, jos pitää lähteä jonnekin ulos viihteelle. Mitä tosin tapahtuu nykyään erittäin harvoin.
Eli jos ajattelisin Tyyppiä samanlaisena ystävänä, niin loppuisiko yhteydenpito luonnostaan? Miksi ystävistä on niin helppo luopua ja pitää heidät taustalla, mutta ex-poikaystävästä ei? Kummallista. Vaikka exä on loukannut vielä pahemmin kuin kukaan ystävistä edes yhteensä. Ihmismieli on kummallinen. Ja silti minä ennen vaadin ja nykyään vain vihjailen Tyypille, että hänen kannattaisi omaa ystäväpiiriään hieman tarkastella, jos juomistaan haluaisi vähentää. Jos minä en pysty luopumaan Tyypistä, niin miten hän pystyisi luopumaan ystävistään, saati sitten siitä kaikkein rakkaimmasta eli oluesta."
Tällä hetkellä vihaan Tyypin tiettyjä ystäviä taas sydämeni pohjasta. Etenkin sitä yhtä ja rakkainta. Etenkin kun hän tarvitsisi omien sanojensa mukaan tukea minulta, ja minäkin tarvitsisin tukea, niin hän käytännössä tukeutuu tällä hetkellä ihan vääriin ihmisin ja asioihin. Suoraan sanottuna vituttaa ja tekisi mieli vähän ravistella Tyyppiä ja karjua päin naamaa. Helpottaisiko? Ehkä. Voisi itsellä itkukin tulla. Ongelmia se ei tosin poistaisi, mutta niihin käsiksi käyminen olisi helpompaa, kuin kaikki paha olisi ravisteltu pois. Ai niin, mutta miksi minä sitä edes mietin, mehän olemme tauolla.
Tällä hetkellä vihaan Tyypin tiettyjä ystäviä taas sydämeni pohjasta. Etenkin sitä yhtä ja rakkainta. Etenkin kun hän tarvitsisi omien sanojensa mukaan tukea minulta, ja minäkin tarvitsisin tukea, niin hän käytännössä tukeutuu tällä hetkellä ihan vääriin ihmisin ja asioihin. Suoraan sanottuna vituttaa ja tekisi mieli vähän ravistella Tyyppiä ja karjua päin naamaa. Helpottaisiko? Ehkä. Voisi itsellä itkukin tulla. Ongelmia se ei tosin poistaisi, mutta niihin käsiksi käyminen olisi helpompaa, kuin kaikki paha olisi ravisteltu pois. Ai niin, mutta miksi minä sitä edes mietin, mehän olemme tauolla.
2 kommenttia:
Olen nyt jonkin aikaa seurannut tätä blogiasi. En voi olla miettimättä näin ulkopuolisena, että tuhlaat elämääsi tähän mieheen. Vaikutat järkeävältä naiselta, voisiko elämällä olla tarjottavana sinulle jotain muuta, parempaa, jos päästäisit tästä irti. Perheen perustaminen alkoholistin kanssa on viimeinen asia, mitä itsellesi tai lapsillesi haluat ja todennäköisyys on, että tämä mies ei tästä muutu kuin korkeintaan sen pohjakosketuksen kautta, jos silloinkaan.
Kiitos anonyymi kommentistasi. Ja olet oikeassa, varmasti olisikin tarjolla parempaa. Mutta toisaalta, asiat eivät ole niin yksinkertaisen mustavalkoisia ja paljon minulla jää ajatuksia tänne kirjoittamatta. Jossakin tekstissä taisin mainitakin, että toisinaan nämä voivat olla omasta suustani hyvin kärjistettyjä ilmaisuja ja toisinaan olen vain niin vihainen kirjoittaessani, että olen syvällä sisällä siinä tunnetilassa, jolloin minun on jotenkin helpompi purkaa asia pois päästäni ja alkaa vasta sen jälkeen ajattelemaan.
Ja mitä perheen perustamiseen tulee, niin en ole perustamassa perhettä. En muista kuinka suoraan olen sen aikaisemmin ilmaissut, mutta en halua lapsia, ne eivät kuulu omiin suunnitelmiini. Ainakaan tällä hetkellä. En voi tietenkään sanoa varmasti olevani tätä mieltä ikuisuuden, mutta ei tässä sitä aikaakaan ole ikuisuuksia. Minulle kuitenkin riittää sisareni lapset ja lisäksi minusta tulee opettaja, joten saan kyllä (toivottavasti) tulevaisuudessa olla paljonkin tekemisissä lasten kanssa. Ilman omia lapsia minulla on silloin enemmän todellista aikaa, energiaa ja läsnäoloa tarjottavanani heille, sekä myös sisareni lapsille.
Lähetä kommentti