Normipäivä

Kaikki on mennyt suhteellisen hyvin ja "normaalisti", koska ei ole ollut tarvetta muutamaan viikkoon kirjoitella. Lätkäpelitkin tulivat ja menivät onneksi sen suurempia hölmöilyjä.Tyyppi katsoi lähes jokaisen katsomansa pelin kanssani, hän ei kuitenkaan niin paljon lätkästä välitä kuin minä. Loppuu itselläkin (toivottavasti) tuo tissuttelu, jotenkin tullut aina otettua pelin yhteydessä ainakin yksi olut.

Itse onnistuin välttämään riidan, joka oli vaarana syntyä edellisen postauksen tapahtumien johdosta. Vaikka minua otti päähän, niin sain kuitenkin kysyttyä Tyypiltä ilman provosointia nalkuttamista, että miksi hän ei ilmoittanut puistoiluistaan. Oli kuulemma tarkoitus, mutta sitten se oli jotenkin siinä kaikessa jäänyt. Tosin ymmärrän kyllä senkin, koska itselle käy joskus samalla tavoin. Vaikka ei se Tyypin kohdalla oikeuta moiseen, mutta oli sentäs aidosti pahoillaan ja tuntui ymmärtävän, mikä oli ongelmana.

Toisaalta Tyyppi on nyt viimeisten viikkojen aikoina ollut yhden päivän keskellä viikkoa kännissä ja toisinaan joutunut menemään töihin seuraavana päivänä. Viikonloppuisin on sitten ollut enempi selvänä. Muuten ihan kiva (siis selvät viikonloput), mutta ottaa päähän tuo viikkokännäily, koska en itse saa nukuttua hänen kuorsaukseltaan. Kostoksi meinasin kerran jättää laittamatta Tyypin herätyskellon  päälle, koska enhän ole hänen äitinsä. Lopulta moraalini ei antanut periksi. Jotain jäynää oli kuitenkin keksittävä ja siirsin kelloa kaksi tuntia eteen päin. Siirsin myös herätyksen saman ajan eteen päin. Ajattelin että kun Tyyppi herää, niin saa paskahalvauksen, kun luulee olevansa myöhässä. Jekku sinänsä onnistui, mutta Tyyppi heräsi reilun tunnin ennen varsinaista herätystä. Hän yritti minuakin saada ylös, mutta koska en tehnyt elettäkään noustakseni, jouduin paljastamaan, että hän saa vielä nukkua jonkin aikaa.

Noista viikkokänneistä olen alkanut pelkäämään, että juominen on siirtynyt salakavalasti seuraavalle asteelle, ja kohta hänen työpaikkansa menee alta. Mutta ei siellä töissä kuulemma välitetä alkoholisteista, niitä (kuten arvasinkin) riittää siellä pahempiakin tapauksia. Että ottaa tuo päähän, että töissä ei ihmisiä pakoteta hoitoon, vaikka lakikin niin sanoo. Tyypin pomo kuulemma on vielä pahempi. Mutta kyllä Tyyppi siitä itsekin puhui, että ei haluaisi toimia niin, koska hän tykkää työstään ja hänestä ei ole mukava olla siellä krapulassa. Mutta minkäs teet, enhän minä voi häntä penkkiinkään sitoa ja jos sanon, että viikkokännäily loppuu NYT, niin pahimmassa tapauksessa alkaa ottamaan ihan vain siksi, koska olen kieltänyt. Teki niin tai näin niin aina väärin päin.

Yhden ohikiitävän hetken tuli jopa viime viikolla Tyypin känni-iltana sellainen olo että ei hitto, mihin sitä ihminen onkaan ryhtynyt. Aloin miettimään, että miksi, miksi ihmeessä en silloin alussa lähtenyt kävelemään. Millaista elämäni olisi nyt? Olisiko minulla aviomies? Asuisinko omakotitalossa ja olisiko minulla lapsia? En voi tietää. Kuitenkin valitsin näin ja suurimman osan ajasta olen nyt ollut oikein tyytyväinen ja erittäin onnellinen.