Sattuipa tuossa Iltalehden sivuilla taas otsikko silmään: "Alkoholi suuri ongelma kansantaloudelle". Niinpä niin. Jutun yhteydessä on äänestys, että onko lähipiirissäsi alkoholiongelmaa. Vastanneista (~1000 kpl) 81 % ilmoitti "kyllä". Otos on toki todella pieni, ja olisi mielenkiintoista tietää kuinka monella Suomessa sitä oikeasti on. Jos tuossa on jo neljä viidennestä, niin en todellakaan voi olla tämän asian kanssa yksin. Silti muiden elämä näyttää sekä konkreettisesti että sosiaalisessa mediassa normaalilta. Ja kukaan ei sano mitään.
No eipä sillä, enhän minä itsekään tuolla turuilla ja toreilla huutele meidän ongelmistamme. Tuntuu siltä, että sitä elää kaksoiselämää. Kyllä, itsekin syyllistyn siihen kuvan kiillottamiseen Facebookissa. Joku voi ajatella, että oi miten heillä on romanttista ja kaikkea (vaikka harva edes tietää, että olemme yhdessä), mutta kukaan ei näe kuvan ulkopuolelle, missä kaljatölkki töröttää puoliksi juotuna pystyssä varjona aurinkomme edessä. Muistuttamassa olemassaolostaan ja minun häviöstäni.
Tyypillä alkoi loma. Ei tullut yöksi kotiin, mutta niin hän jo etukäteen kaavailikin. Puhelin ei tietenkään ole päällä (akku loppunut), mutta kummallisesti on ladannut itsestään kuvan aamulla Facebookiin. Eli tiedän hänen olevan ainakin hengissä. Mustasukkaisuuden aalto vain pyyhkii ylitseni, että missä ja kenen sängyssä, koska en tiedä yhdenkään tutun asuvan siellä, missä kuva Facebookin mukaan oli ladattu. Ja kenen kännykällä?!
Itselläni on vielä töitä ja olen istunut näinä kesän parhaimpina päivinä sisällä tietokoneen edessä kirjoittamassa opiskeluun liittyviä asioita. Hieman harmittaa. Ja Tyyppi lupasi tulla tänään kotiin ja olla huomenna ihan selvin päin, vaikka olenkin töissä. Hieman epäilyttää, että ilmestyykö hän tänään paikalle. Toisaalta en kyllä kaipaa hänen krapulakännistä mussutustaan tuohon viereen, enemmän saan aikaiseksi yksin. Tulee kun tulee.
Ainakin jossain vaiheessa hänen on pakko ensi viikolla ilmestyä, koska hän on varannut meille risteilyn. Ja sitähän ei tietenkään voi jättää käyttämättä, koska sieltä saa halpaa kaljaa. Että minä olen tyhmä, en itse ollut tullut ajatelleeksi tuota kuin liian myöhään. Tyyppi ovelasti osasi naamioida reissun muihin aktiviteetteihin, ja minä olin ihan innoissani, että lähdetään vaan. Pieni pelko jäytää takaraivossa, että tuleeko reissussa riitaa niistä tuliaisista...
Niin ja viimeeksi kirjoitin, että eipä Tyypin perään ole tarvinnut soitella. Olisin silloin ihan kiltisti mennyt nukkumaan ja ollut huoleti,mutta hänen kaverinsa soittivat Tyypin puolesta, ja ilmoittivat että se on ihan kännissä ja olisi tulossa kotiin. Ai että minä pompin riemusta. No, vielä enemmän pompin, kun siihen säätämiseen meni tunti, ja lopulta minulla ei ollut aavistustakaan mihin Tyyppi oli menossa ja millä. Löin vain luurin korvaan, koska hänen puheestaan ei ottanut selvää. Hetken kesti enenn kuin nukahdin, mutta onneksi sain unta kuitenkin. Ja aamulla ilmestyi kotiin kuin mitään ei olisi tapahtunut, oli ollut jollain kaverillaan yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti