Olen hengissä. Vaikka tällä hetkellä ei juuri siltä tunnu. Silmäluomia painaa yhtä paljon kuin betoniämpärit jaloissa. Silti on puserrettava. Itse asiassa, tässä olisi tiiviit kaksi viikkoa ja sitten saisi hyvällä omalla tunnolla viettää rauhallista joululomaa. Tehdä sitä mitä haluaa. Mietin tuossa juuri äsken, että pitäisikö vain yrittää valvoa kaksi viikkoa putkeen ja mennä neljän tunnin yöunilla. Lapsiperheissä arvatenkin tuttu ilmiö. Mietin vain kuinka tieteellistä ja fiksuja ajatuksia sitä alkaisi viikon päästä tenttipaperiin suoltamaan. Tai pohdintaesseihin.
Vaikka kuinka olen yrittänyt muutaa opiskelumetodeja, tuntuu että päin metsään olen mennyt silti. Hullu minä meinasin vielä jatkaa sivuaineopintoja yhdellä lisävuodella. Tällä hetkellä valmistuminen tuntuu erittäin kaukaiselta, vaikka teoriassa sen pitäisi jo kolkutella ovella. Ainoa mikä siellä kolkuttelee on Kela. Ja Verotoimisto. Tämä on suoraan sanottuna ihan perseestä olla yksin elävä opiskelija pääkaupunkiseudulla. Jaksan sen sillä ajatuksella, että sitten KUN valmistun, pääsen (toivottavasti) alani töihin ja voin ehkä siirtyä vaaleasta makaronista tummaan. Opintolainojahan sitä kuitenkin joutuu makselemaan takaisin. Aika älytöntä, että ei riitä tuet ja työnteko, vaan lisäksi pitää ottaa lainaa, että saa pakolliset laskut maksettua. Sapettaa.
Tyyppikin on hengissä. Suhteemme on pysynyt samana, tosin välillä on ollut tiivimpää ja nyt taas ei niin tiivistä yhdessäoloa. Mitäs kirjoitinkaan edellisellä kerralla? Valehtelin itselleni. Jotain, että pidän rajat siinä Tyypin juomisessa, en suostu näkemään jos hän on ottanut. Paskan marjat. Pystyin pitämään niitä rajoja ehkä viikon-kaksi. Sitten ne vain jotenkin unohtuivat.
Asustelin hetken hänen luonaan ja huomasin, että MIKÄÄN ei ole muuttunut. Siinä syy tämänhetkiseen ei niin tiiviiseen yhdessäoloon. Tällä kertaa olo oli "eron" (emmehän ole olleet yhdessä aikoihin) jälkeen todella paljon paskempi, mutta olen päässyt ensijärkytyksestä yli. Se minua vain pohdituttaa, että kaiken järjen mukaan yliopistolla pitäisi olla muita henkilöitä samassa tilanteessa; että puoliso juo. Miksi se ei näy ulkopuolisille? Olisi mielenkiintoista tietää mitä muut minusta ajattelevat. Luulevatko he, että minulla on kaikki hyvin ja asiat hoituu tuosta noin vain. Toisaalta tämä vuosi on ollut mukavaa vaihtelua olla ihan vieraalla maalla sivuaineessa, koska siellä minulla on vain tuttavia, kenestäkään ei ole tullut läheistä ystävää kenelle uskoutuisi. Joten kukaan ei tiedä millaista elämäni onja saan puhua ihan muista asioista ja miettiä muita juttuja. Sekin on mukavaa, ei tarvitse vatvoa asioita, jotka eivät näköjään miksikään muutu. Voin sitten vatvoa niitä täällä.
Eipä tässä tosiaan tarvitse seuraavaan kahteen viikkoon miettiä muuta kuin essee sitä ja essee tätä ja lähdekirjallisuutta sieltä ja toista täältä ja jossain välissä pitäisi oppiakin jotain. Mutta kaikesta tästä Tyyppi-kuviostakin voi huomata, että olen todella huono muuttamaan opiskelumetodejani tai että kerrasta sitä oppisi...
Asustelin hetken hänen luonaan ja huomasin, että MIKÄÄN ei ole muuttunut. Siinä syy tämänhetkiseen ei niin tiiviiseen yhdessäoloon. Tällä kertaa olo oli "eron" (emmehän ole olleet yhdessä aikoihin) jälkeen todella paljon paskempi, mutta olen päässyt ensijärkytyksestä yli. Se minua vain pohdituttaa, että kaiken järjen mukaan yliopistolla pitäisi olla muita henkilöitä samassa tilanteessa; että puoliso juo. Miksi se ei näy ulkopuolisille? Olisi mielenkiintoista tietää mitä muut minusta ajattelevat. Luulevatko he, että minulla on kaikki hyvin ja asiat hoituu tuosta noin vain. Toisaalta tämä vuosi on ollut mukavaa vaihtelua olla ihan vieraalla maalla sivuaineessa, koska siellä minulla on vain tuttavia, kenestäkään ei ole tullut läheistä ystävää kenelle uskoutuisi. Joten kukaan ei tiedä millaista elämäni onja saan puhua ihan muista asioista ja miettiä muita juttuja. Sekin on mukavaa, ei tarvitse vatvoa asioita, jotka eivät näköjään miksikään muutu. Voin sitten vatvoa niitä täällä.
Eipä tässä tosiaan tarvitse seuraavaan kahteen viikkoon miettiä muuta kuin essee sitä ja essee tätä ja lähdekirjallisuutta sieltä ja toista täältä ja jossain välissä pitäisi oppiakin jotain. Mutta kaikesta tästä Tyyppi-kuviostakin voi huomata, että olen todella huono muuttamaan opiskelumetodejani tai että kerrasta sitä oppisi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti