...minä nimittäin. Tyyppi antoi samalla mitalla takaisin. Hän on käynyt panemassa jonkun kanssa. En tiedä miten minun tulisi siihen suhtautua. Kun hän sen kertoi, tuntui että joku olisi työntänyt tikarin suoraan sydämestä läpi, niin kovin se vihlaisi. Kaiken lisäksi kun Tyyppi vielä alkoi kehuskella miten ihana nuori blondi oli ollut kyseessä ja miten pitkään sessiota jatkui. Hyi v***u. Ei tarvitse kaikkea kertoa, kiitos. Eiköhän Tyyppi ole omalta osaltaan onnistunut minua satuttamaan jo ilman mitään panokertomuksiakin.
Tällä hetkellä istun Tyypin luona hyvin ristiriitaisin tuntein. Hän itse on siis töissä. En voi olla välillä miettimättä, että tuossako ne sen teki ja missä asennossa. Tyypin mukaan joka paikassa. Että kirpaisi. Tietenkin tiedän, että eihän minulla ole oikeutta olla suuttunut, olen itse toiminut samoin. Mutta jotenkin Toisen kanssa se oli vain hyvin valjua ja nopeaa, odotin milloin koko toimitus oli ohitse. Emmekä olleet kummallakaan kerralla minun luonani.
Miten sain tietää tästä Blondista? Tulin eilen illala selvittelemään asiat Tyypin luokse. Tietenkään emme puhuneet heti, Tyyppi oli muutaman siiderin juonut ja katsoi "tärkeitä" tv-ohjelmia. Kello meni eteenpäin ja tuli yö. Olimme käymässä nukkumaan (jäin Tyypille yöksi) kun sitten vihdoinkin avasin suuni. Kerroin, että valehtelin Toisen nimen ja kerroin myös miksi. Sen jälkeen näin Tyypin yöpöydällä avatun kortsupaketin. Toisin kuin olettaa voisi, en kuitenkaan raivostunut. Hyvin tyynenä ja viileänä tokaisin vain, että mikäs se tuossa sitten on? Että pata kattilaa soimaa. Pienen salapoliisityön ansiosta olen saanut selville, että Tyyppi on ilmeisesti ollut tämän Blondin kanssa baarissa -yllättäen- viikko sitten lauantaina. Ja tullut näköjään tänne. Ja kuitenkin samaisena yönä (?) hän sitten on minulle alkanut laittelemaan viestejä kuinka rakastaa plaplaplaa...
No, yö meni miten meni. Juttelimme aamuyöhön asti. Minä tietysti välillä itkin hillittömästi, lähinnä kaikkea, miten hänen juomisensa on minuun sattunut jne. Ja kerroin Tyypille kaiken Toisesta. Miten juttu alkoi ja miten meillä oikeastaan ei edes ollut mitään juttua. Välillä Tyyppi lohdutti minua. Oli niin turvallista olla hänen syleilyssään. Ihan kuin olisin tullut kotiin. Tajusin kuinka hirveä ikävä minulla on häntä ollutkaan. Ja päinvastoin.
Hän ihan tosissaan haluaisi lähteä hoitoon. Lupasin häntä tukea ja tulla mukaan. Luulen, että se tekee itsellenikin hyvää. Tyyppi pyysi minulta vielä yhtä mahdollisuutta. Sanoin, että siihen tarvitsen häneltä sitten konkreettisia näyttöjä, pelkkä asioiden lupaaminen ei minulle riitä. Sovimme, että nyt emme salaile enää toisiltamme mitään. Olemme tapelleet ja satuttaneet toisiamme niin paljon. Haluaisin vain alottaa puhtaalta pöydältä. Nyt kun itsekin tunnistan sairastuneeni läheisriippuvuuteen, niin osaan suhatutua Tyypin ongelmaan hiukan eri tavoin. Tiedän, että minun tulee vain ihan oikeasti elää omaa elämääni.
Joka tapauksessa emme siis ole yhdessä. Sovimme (ainakin minun mielestäni), että kerromme heti jos aiomme tavata jotakuta; mennä kahville tms. Itse en ole koskaan harrastanut yhdenyönjuttuja, minun tarvitsee tuntea toinen ihminen edes jollain tasolla, että voisin hänen kanssaan miettiä mitään peuhaamisia, joten omalta osaltani voin olla suhteellisen luottavaisin mielin että kenenkään kanssa yhtäkkiä mitään hommaisin. Tyypistä en sitten tiedä, hänellä kun on ollut kuulemma joku toinenkin randommuija.
Olenkohan maininnut aiemmin siitä Kiinnostuksen kohteesta työpaikalla? Pyysin siis erästä kundia kahville, mutta hän ei periaatteesta lähtenyt. Vaikka itse asiassa en ole edes töissä juuri lainkaan, nyt kun opiskelut taas alkavat. Kerroin myös Tyypille, että olen pyytänyt Kiinnostusta kahville, mutta että sain rukkaset. Tosin mitään lopullista ei ole vielä kiveen hakattu. En tiedä. Aika näyttää. Kerron Kiinnostuksesta joskus toiste.
No, tässä siis odottelen että Tyyppi tulee töistä. Asiat jäivät jotenkin vielä kesken. Ja nyt minulla on ollut päivä aikaa sulatella hänen tekemisiään. Kuvittelin että se ei sattuisi, jos hän tekisi samoin, mutta kuinka väärässä olinkaan. Ilmeisesti rakastan häntä vieläkin todella paljon. Tyyppi on elämäni tärkein mies kolmesta: isä, isäpuoleni ja Tyyppi. Ja miten samanlaisia he ovatkaan, mutta kuitenkin erilaisia juoppoja kaikki. Molemmat Tyypin kanssa kirosimme sitä, että kuinka helvetin vaikeaa tämä eroaminen on. Mutta se johtuukin siitä, että rakkaus ei ole loppunut, vain usko ja toivo. Molemmilla kuitenkin on halu pitää välit kunnossa, tapahtui sitten mitä tahansa, joten ehkä se on ihan hyvä lähtökohta. En tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti